Hercule Poirot, mon ami!

Poirot tämän Leilan kynästä. Tällainen tästä viiden minuutin luonnoksesta tuli, on se vähän näköinen. 

Olen huomannut viettäväni viime aikoina todella paljon aikaa erään kiehtovan ja karismaattisen belgialaisen miehen seurassa.

Kaikki alkoi tammikuun alussa, kun satuin vahingossa television ääreen Agatha Christien arvoitus -dokumentin aikaan (katsottavissa Areenassa enää neljän päivän ajan).

Dokumentissa Poirotia näyttelevä David Suchet lähtee selvittelemään Agatha Christien elämää. Hän tapasi monia ihmisiä, jotka valottivat hänelle Agathan elon iloja ja suruja - ja sitä, miten hän kirjoitti ja kehitteli tarinoitaan. Ehdottomasti katsomisen arvoinen dokkari.

Dokkarissa näytettiin myös katkelmia Hercule Poirot -elokuvista ja tajusin, että en ole koskaan yhtään Poirotia katsonut. Herculeen sanoin: This is a mystery most strange. Sillä rakastan dekkareita ja englantilaisia sarjoja. Todennäköisyys, että tykkäisin Poiroteista oli siis suuri. Mutta enpä olisi arvannut, kuinka palavasti tuohon pieneen, pyylevään ja itsetietoiseen yksityisetsivään ihastuisin.

Areenassa oli katsottavissa vihoviimeisen tuotantokauden jaksot 25 vuotta kestäneestä mammuttisarjasta. Piti siis aloittaa ikään kuin väärästä päästä. Se oli sitten menoa heti ensimmäisistä minuuteista lähtien. Katsoin ensimmäiseksi Kuoleman huvimajan, joka itse asiassa on vihoviimeiseksi kuvattu Poirot-leffa.

Kronologisesti viimeinen osa on vasta vuosia Christien kuoleman jälkeen löydetty Esirippu laskee (The Curtain), mutta Kuoleman huvimaja kuvattiin tietyistä syystä, jota tässä en viitsi paljastaa, viimeiseksi. Vastaus tähän löytyy puolestaan dokumentistä Minä, Hercule Poirot, jossa Suchet kertoo millaista oli esittää tätä ympäri maailmaa rakastettua hahmoa, dokumentissa näytetään myös viimeisiä kuvaushetkiä. Ihastuin Poirotin lisäksi myös Suchetiin, herrasmiehiä molemmat.

Kun olin nautiskellut kaikki uusimman kauden jaksot Areenasta, jäi todella nälkäinen olo. Lisää oli saatava jo nopeasti. Rekisteröidyin vihdoin ja viimein Netflixiin, jossa on katsottavissa kaudet 8-12, eli viimeistä edeltävät. Sieltä olen jo tapittanut kaksi jaksoa, onneksi vielä monta on jäljellä, ennen kuin täytyy alkaa metsästää ihan ensimmäisiä kausia.

Dokumenteistä käy ilmi, millä pieteetillä Suchet paneutui Poirotin esittämiseen. Kun maskissa hänelle liimataan Herculeen vahatut viikset kasvoille, tämä metodinäyttelijä muuttuu silmänräpäyksessä Poirotiksi. Suchet luki Chriestien kirjat todella tarkkaan tehden pikkutarkkoja muistiinpanoja, jotta hän saisi tuotua Christien kynästä lähteneen hahmon mahdollisimman elävästi filmille, muun muassa kävelytyylin kehittäminen oli tässä tärkeä tekijä. Tärkeinpänä ohjenuorana oli, että katsojat saavat nauraa Poirotin kanssa, mutta eivät Poirotille. Tässä on onnistuttu erinomaisesti.

Poirot on ihastuttavimpia hahmoja television historiassa. Hän on ärhentelevä, pikkutarkka, narsistinen, mutta samaan aikaan herrasmies isolla H:lla, lempeä, empaattinen, älykäs, hauska, tiivistettynä todella inhimillinen, belgialaisuudestaan ylpeä ja uskonnollinen mies.

Jaksot ovat taattua laatutavaraa. Ne vilisevät tuttuja brittinäyttelijöitä, jotka kaikki tekevät joka jaksossa loistavaa työtä. Kuvauspaikat ovat todella häikäiseviä ja näyttävät katsojille Englannin kauneimmat puolet. Kuvaus, lavastus, puvustus ja musiikki luovat aivan omalaatuisen maailman, ja katsoja todella tuntee hyppäävänsä 30-luvulle.

Ja mikä tärkeintä, dekkarien ystävää hemmotellaan todella omaperäisillä ja keskimääräistä vaikeammin ennalta-arvattavilla juonilla. Parasta antia ovat lopun yhteenvedot, jossa Poirotin kertomana ja hienosti rakennetuilla takaumilla katsojille paljastetaan, mitä ne Poirotin kuuluisat harmaat aivosolut olivat ratkoneet eli miten murha tarkalleen ottaen tapahtui.

Useille jaksoille yhteistä on tietyn joukon kerääntyminen johonkin tapahtumapaikkaan, jossa joku murhataan ja murhaaja löytyy tämän tiiviin joukon keskeltä.

Oui, suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän sympaattisesti sipsuttelevaan, hyvätapaiseen viiksimieheen, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Hercule on ehdottomasti mon ami, kiitos Agatha Christie, David Suchet ja Yle, että sain tutustua tähän mainioon mieheen.